Syksy saa...

... mutta minä en sen vertaa aiakiseksi että laittelisin pihaa talvea varten. Tomaatit on edelleen kasvihuoneessa, eipä oo tosin ihan hallaan asti vielä mittari laskenut että voivat varmaan ollakin vielä. Pari pientä satoa oon sieltä napannut. Varmaan noita voisi raakanakin sisälle tuoda ja antaa kypysä sitten huoneenlämmössä itsekseen. Vai?

Salaatit ovat kasvaneet melkein metrisiksi pylväiksi ja kaatuneet syystuulien tuivertaessa. Jokohan ne siemensivät? Jos niin ensi keväänä kasvimaa on varmaan täynnä salaattia. :D Ollaan sitten omavaraisia sen suhteen, riittääpä naapureille ja kadunmiehillekin jaettavaksi.

Kriikunapuuparka on puolikuollut, pitäisi karsia. Hassusti kaksi runkoa ihan kuolleita käppyröitä mutta etelään päin nuokkuva runko on ihan voimissaan ja tuottaa tosi paljon ihanan makuisia kriikunoita. Huonompi homma vain että puu ei tajua olla tiputtamatta myös niitä huonoja ja rupisia kriikunoita maahan hyvien kypsien kanssa. Pikkuinen nimittäin on siinä iässä että lappaa suuhunsa kaiken mahdollisen ja pari kertaa on vähällä ettei ole haukannut ällön ruskeasta valkopilkullisesta kriikunasta tai omenasta. YÄÄÄKK!! Mikähän tauti niissä muuten on? Pitäisi kuukeloida kun jaksaisi tai muistaisi.

Tänäkään syksynä en saanut poimittua valtaisaa satoa omenoita, vaikka niin suunnittelin. Tuosta ed, mainitusta syystä lasten kanssa omenoiden kerääminen on hieman hankalaa ja ilman lapsiahan minä en mitään juuri pääse tekemään. Pitänee laittaa ilmoitusta jonnekin että täältä saapi tulla poimimaan.

Rakas päärynäpuuvauvani Pepi kasvaa ja voi hyvin. Pitää selvittää miten sen talvehtiminen hoituu, en soisi toisen pienen tulevan järsityksi talven aikana.